Showing results by author "Tanja Noranta - translator" in All Categories

"Voinko tarjota herralle juotavaa?" hän kysyi ja nyökkäsi puolityhjän tuoppini suuntaan. Hän kumartui baaritiskin yli ja tilasi: "Herralle samanlainen, ja minulle myös." Vasta sillä hetkellä tajusin, että meillä oli yleisöä. Klubi oli suhteellisen hiljainen, eikä meneillään ollut oikeastaan mitään muuta mielenkiintoista kuin pikkuhiprakassa tanssilattialla bailaavat nelikymppiset. Tuntui kuin musiikki olisi vaimentunut, mutta sen täytyi olla vain kuvitelmaa. Kuvitteellisia eivät kuitenkaan olleet ne monet katseet, joita muut asiakkaat heittivät meidän suuntaamme.

Myös Nina oli pannut sen merkille. Huomasin hänen vilkaisevan alas – kerran, sitten toisenkin. Hänen katseensa vaelsi miehestä, jonka kanssa hän jutteli, viereisellä aurinkotuolilla makaavan naiseen ja takaisin. Tiesin, että hän oli hämmentynyt, epävarma tilanteesta ja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Mutta huomasin myös hänen kaulaansa pitkin hiipivän punoituksen ja näin, että hänen katseensa hakeutui hänen edessään istuvan miehen haaroihin useammin kuin oli tarpeen. Hieman myöhemmin, kun Nina meni uimaan, nostin katseeni.

Ovi aukeaa. Rouva Jensen nostaa katseensa imurista ja näkee minut. Kaiken. Tunnen itseni tyhjäksi ja noloksi ja perverssiksi. Hiippailen kylpyhuoneeseen, riisuudun ja menen suihkuun. Annan veden valua pitkään. Minulla ei ole kiire palata takaisin kiusalliseen todellisuuteen, missä joutuisin kohtaamaan rouva Jensenin. Saisipa hän pian hommansa hoidettua ja lähtisi kotiin, ettei minun tarvitsisi keksiä jotain sanottavaa. Mutta mitä nyt? Rouva Jensen astuu sisään! Hän tulee lähemmäs ja katselee minua tutkivasti. Kaikkialta. Tunnen punan nousevan poskilleni.

Doris palasi takaisin olohuoneeseen, mutta tällä kertaa hän istui sohvan sijasta tuolini käsinojalle. Jähmetyin hämmästyksestä, kun hän kietoi käsivartensa kaulalleni ja kysyi elegantilla äänellään, olivatko toiset samaa mieltä kuin hän. Nimittäin, että minä olin ystävällinen ja kohtelias, mutta työnsä takia palelemaan joutuva miesraukka, joka ansaitsi parempaa. Ennen kuin olin toipunut hämmennyksestäni, toiset olivat vahvistaneet Dorisin käsityksen minusta oikeaksi. Samassa he nousivat ja kävelivät luokseni.